Exodus 10

Kahdeksas vitsaus: heinäsirkat

1Herra sanoi Moosekselle: "Mene faraon luo, sillä minä olen kovettanut hänen sydämensä ja hänen palvelijoidensa sydämet, että tekisin nämä merkit heidän keskellään 2ja että kertoisit lapsillesi ja lastesi lapsille, mitä olen tehnyt egyptiläisille, ja merkkini, jotka olen tehnyt heidän keskuudessaan tietääksenne, että minä olen Herra."

3Mooses ja Aaron menivät faraon luo ja sanoivat hänelle: "Näin sanoo Herra, heprealaisten Jumala: Kuinka kauan sinä kieltäydyt nöyrtymästä edessäni? Päästä kansani palvelemaan minua. 4Sillä jos sinä kieltäydyt päästämästä kansaani, katso, annan huomenna tulla maahasi heinäsirkkoja. 5Ne peittävät maan pinnan, niin ettei maata näy, ja ne syövät tähteet siitä, mikä teille rakeilta pelastui ja jäi, ja ne syövät kaikki puunne, jotka kedolla kasvavat. 6Ne täyttävät talosi, kaikkien palvelijoittesi talot ja kaikkien egyptiläisten talot, niin ettei isäsi eivätkä esi-isäsi ole sellaista nähneet siitä päivästä, jona tulivat maailmaan, hamaan tähän päivään asti." Hän kääntyi pois ja lähti faraon luota.

7Mutta faraon palvelijat sanoivat hänelle: "Kuinka kauan tämä mies on oleva meille paulaksi? Päästä miehet palvelemaan Herraa, heidän Jumalaansa. Etkö vieläkään ymmärrä, että Egypti joutuu perikatoon?"

8Mooses ja Aaron tuotiin takaisin faraon eteen. Hän sanoi heille: "Menkää ja palvelkaa Herraa, Jumalaanne. Ketkä kaikki menevät?"

9Mooses vastasi: "Menemme, nuoret ja vanhat, menemme poikinemme ja tyttärinemme, lampainemme ja karjoinemme, sillä meillä on Herran juhla."

10Hän sanoi heille: "Olkoon niin! Herra olkoon kanssanne! Lähetän teidät menemään. Entä lapsenne? Katsokaa, teillähän on paha mielessä. 11Se ei tule tapahtumaan. Mutta menkää te, vahvat miehet, ja palvelkaa Herraa, sillä sitähän te olette pyytäneetkin." Heidät ajettiin pois faraon edestä.

12Sitten Herra sanoi Moosekselle: "Ojenna kätesi Egyptin maan yli ja tuo tänne heinäsirkat. Tulkoon niitä Egyptin maahan, ja syökööt ne kaikki maan kasvit, kaikki, mitä rakeilta on jäänyt." 13Mooses ojensi sauvansa Egyptin maan yli, ja Herra antoi itätuulen puhaltaa yli maan koko sen päivän ja koko yön. Kun aamu tuli, itätuuli toi heinäsirkat mukanaan. 14Heinäsirkkoja tuli koko Egyptin maahan, ja ne laskeutuivat hyvin suurina parvina koko Egyptin alueelle. Niin paljon heinäsirkkoja ei ole koskaan sitä ennen tullut eikä sen jälkeen tule. 15Ne peittivät koko maan pinnan, niin että maa tuli mustaksi. Ne söivät kaikki maan kasvit ja kaikki puiden hedelmät, jotka olivat rakeilta säilyneet. Mitään vihantaa ei jäänyt jäljelle puihin eikä kedon kasveihin koko Egyptin maassa. 16Farao kutsutti kiireesti Mooseksen ja Aaronin ja sanoi: "Olen rikkonut Herraa, teidän Jumalaanne, ja teitä vastaan. 17Anna nyt anteeksi syntini vielä tämä kerta, ja rukoilkaa Herraa, Jumalaanne, että hän vain poistaisi minulta tämän surman."

18Hän lähti pois faraon luota ja rukoili Herraa. 19Herra käänsi tuulen hyvin kovaksi länsituuleksi. Se vei heinäsirkat mukanaan ja painoi ne Kaislamereen, niin ettei yhtään heinäsirkkaa jäänyt koko Egyptin alueelle. 20Mutta Herra paadutti faraon sydämen, niin ettei hän päästänyt israelilaisia.

Yhdeksäs vitsaus: pimeys

21Herra sanoi Moosekselle: "Ojenna kätesi taivasta kohti, niin Egyptin maahan tulee sellainen pimeys, että siihen voi käsin tarttua." 22Mooses ojensi kätensä taivasta kohti, ja koko Egyptin maahan tuli synkkä pimeys kolmeksi päiväksi. 23Kukaan ei voinut nähdä toistaan, eikä kukaan voinut liikkua paikaltaan kolmeen päivään. Mutta kaikilla israelilaisilla oli valoisaa asuinpaikoissaan.

24Niin farao kutsui Mooseksen ja sanoi: "Menkää ja palvelkaa Herraa. Ainoastaan lampaanne ja karjanne jääkööt tänne. Myös vaimonne ja lapsenne menkööt teidän mukananne."

25Mutta Mooses sanoi: "Sinun on annettava mukaamme myös teurasuhrit ja polttouhrit uhrataksemme niitä Herralle, Jumalallemme. 26Karjammekin täytyy tulla kanssamme, ei sorkkaakaan saa jäädä, sillä siitä meidän on otettava uhrit palvellaksemme Herraa, Jumalaamme, emmekä ennen sinne tuloa itsekään tiedä, mitä meidän on uhrattava palvellessamme Herraa."

27Mutta Herra paadutti faraon sydämen, niin että hän ei tahtonut päästää heitä. 28Farao sanoi hänelle: "Mene pois luotani ja varo, ettet enää tule kasvojeni eteen, sillä sinä päivänä, jona tulet kasvojeni eteen, sinä kuolet."

29Mooses vastasi: "Oikein puhuit. Enää en näe kasvojasi."